Teneriffalla: Joku lähtee, joku jää

Tijoco Bajo

Vuoden vaihduttua alkoi lomani olla kalkkiviivoilla. Säät olivat edelleenkin täydellisen suosiolliset eli vietimme rantaelämää, kävelimme, näimme ja koimme paljon  -  ja teimme myös hiukan tuliaisiostoksia. Timokin löysi omasta aarreaitastaan, kiinalaisesta jättikaupasta ostettavaa... 

Timpan ostos.

Mojito-kioski, aivan mielettömän hieno keksintö.

Kotikulmien kuppiloiden sisäänheittäjät tulivat kovin tutuiksi. Yksi nuori nainen jaksoi houkutella päivä toisensa jälkeen meitä La Capannina di Carlo -pizzeriaan ja lopulta menimmekin. Söin siellä parhaan pizzan ikinä. 

Merenherkkuja - järjettömän hyvä pizza

Pizzeriassa oli iso ryhmä (todennäköisesti ) brittiläisiä beach volley -pelureita valmentajineen ja perheineen. Seuraavana aamuna koko sakki oli kuuliaisesti aamuyhdeksältä tekemässä aamuverryttelyjä. Kävin moneen otteeseen seurailemassa niin tämän sakin kuin monien muiden Los Cristianosissa leireilleiden pelureiden harjoituksia. 

Etualalla "tavispelureita", kauempana kentillä olivat kovemmat treenit käynnissä.

Viimeisenä perjantaina meillä oli ilo huristella taksilla Playa de las Americasin yläpuolelle Tijoco Bajo -nimiseen kylään Ani ja Hannu Kaukisen (ja Maija-koiran!) vieraiksi.  Hannu on Timon ex-työkaveri vuosien takaa. Minä tapasin parikunnan nyt toista kertaa: kesällä olimme heidän Kotkan kodissaan visiitillä. 

Timo ja Hannu

Tijoco Alto on valtatien yläpuolella yli kilometrin korkeudessa. Kylä on kasvanut siitä kun Kaukiset asettuivat sinne. Kylässä on iso, hyvämaineinen koulu ja urheiluhalli, jotka ovat houkutelleet teneriffalaisperheitä muuttamaan kauemmas turistikeskuksista. Kaukisten lisäksi kylässä asuu yksi brittiparikunta, ei muita ulkomaalaisia.  

Aurinko laski La Gomeran taakse.

Ennen kylässä oli monta baaria ja ravintolaa, mutta talouskriisi on vienyt konkurssiin niistä neljä. Yksi on pystyssä työttömyyden koettelemassa kylässä: Kiosko Ticoco Placa Carmenilla. Baaria isännöi Eulalio Manuel Vargas Ramos. Tijoco Alto on hänen kotikylänsä. Aiemmin Manuelin baari oli kadun toisella puolella. Se oli kunnon vanhan ajan baari, jossa heitettiin tikkaa, oli pelipöytiä ja tilaa tanssia. Nykyinen paikka on paljon pienempi, mutta pääasia on, että Placan ympärillä on elämää. Placalla järjestetään marras- ja huhtikuussa kyläjuhlat ja silloin Placalle katetaan pitkät pöydä ja syödään, on arpajaiset ja tietysti tanssia. Heinäkuussa kylällä järjestetään kolmen päivän fiesta. Eli baaria tarvitaan. (Kiitos Ani tiedoista!)  - Mekin piipahdimme Manuelin baarissa ja se oli kyllä vallan hauska kokemus. Sen jälkeen jatkoimme iltaa vielä alhaalla Playa de las Americasissa Kippis barissa. 

Manuelin baarissa

Mukavan perjantai-illan jälkeen oli enää yksi kokonainen lomapäivä jäljellä. Sunnuntaiaamuna nousimme taksiin ja ajoimme Reina Sofian lentokentälle. Minä painelin lähtöselvityksestä turvatarkastukseen, viimeisille tuliaisostoksille ja Norwegianilla takaisin Suomeen. Timo palasi bussilla Los Cristianosiin jatkaakseen talvehtimista maaliskuun viimeiselle viikolle saakka.

Eläkeläisen arkea.

Sari ja Jarkko olivat minua vastassa lentokentällä, jätin heidät Porvooseen ja jatkoin kotiin, jonne Katri ja Tomi olivat jo palauttaneet Rillan ja Niilon odottamaan.