Teneriffalla: Vuosi vaihtuu

 

Tällaiset laivojen ja satamien kanssa tekemisissä olevat jaksavat töllistellä elämää Los Cristianosin satamassa  päivästä toiseen, mm. Fred Olsenin  paattien  rantautumista ja lähtöjä. Fred Olsenit liikennöivät monta kertaa päivässä La Gomeran ja La Palman saarille.  Armas liikennöi noille samoille saarille, mutta myös El Hierro -nimiselle pikkusaarelle. Rekkoja noiden saarien välillä kulki käsittämättömuiä määriä. Olisi ollut kiva tietää, miten ja mitä tavaraa riitti kuljetettavaksi niin paljon.

Kolmen viikon aikana satamassa vieraili yksi valtava risteilijä, josta parin päivän ajan kuljetettiin turisteja maakrapujen aktiviteettien pariin. Risteilyvieraat mm. pyöräilivät ja lenkkeilivät ja toivon mukaan tekivät myös ostoksia ja toivat kaivattua valuuttaa saarelle.

Kävin monena aamuna katselemassa auringon nousun aikaan Armaksen ja Olsenin paattien purkua ja lastaamista, sutinaa kalasatamassa  ja ihmettelemässä miten paljon väkeä riitti merirosvoristeilyille ja muille vastaaville muutaman tunnin veneretkille.

Los Cristianosin sataman yhteydessä on myös telakka ja huvivenesatama. Loistokkaampia paatteja pitää kuitenkin mennä katselemaan Puerto Coloniin.

Onneksi oli  tuo selittävä kuva.

Tällaisilla moottoripurjehtijoilla on mahdollisuus
päästä katselemaan Teneriffaa mereltä käsin.

Ehkä nähdään tämä vieras Tall Ship's Racessa Kotkassa kesällä 2017?

 Löysin netistä Tenerifen Suomi-kerhon etelän toiminta-alue -sivun. Siellä kerrottiin yhteisestä uuden vuoden vastaanotosta Golden Resources -ravintolassa Pasarela Oasis -kauppakeskuksessa. Ilmoittauduimme mukaan ja luvassa oli aasialaistyyppinen seitsemän ruokalajin illallinen. Oikein mukavaahan siellä oli: meidät istutettiin pöydän päähän ja juttukumppaneinamme oli alunperin Pietarsaaresta kotoisin oleva pariskunta, joka asui kesäkuukaudet Tukholmassa ja talvet Teneriffalla. Olin ehkä seurueen ainoa työssä käyvä, mutta ainakin seurueen nuorin olin. Välillä niinkin.... Sain vastata kysymysiin, kuinka pitkä aika eläkkeeseen vielä on. Vastasin kymmenen vuotta, mutta ajattelin, että toivottavasti olen vähintään sen ajan terve   -  ja elossa.

Katrilla oli kotona Suomessa Rillan varalle rauhottavia pillereitä, koira rukka kun on vanhemmiten alkanut pelätä uuden vuoden paukutteluja. Meillä muista piittaamattomimmat aloittavat paukuttelun ensimmäisenä arkipäivänä joulun jälkeen, kun ilotulitteiden myynti alkaa ja aattona kuuden jälkeen mopo lähtee täysin käsistä. Los Cristianosissa Rillan olisi ollut hyvä olla: minkään sortin yksityistä ilotulittamista ei tapahtunut ennen puolta yötä. Sitten tuntuikin kuin sota olisi syttynyt. Kerrassaan upeat ilotulitukset joka suunnalla kaupungin ja joidenkin isompien hotellien järjestäminä!

Minä olin täydellisen tietämätön uuden vuoden rituaalista, johon liittyvät viinirypäleet. Seitsemän ruokalajin illallisen lopuksi jokaiselle jaettiin pienet pussukat, joissa oli viinirypäleitä. Jälkiruoka, funtsittiin ja pisteltiin suihin. Kun sitten olimme ravintolan terassilla ihailemassa ilotulituksia, kummastelin brittinuorten ja -lasten tekemisiä. He nimittäin pommittivat alhaalla tiellä seissyttä vanhaa herraa niillä viinirypäleillä vanhempien hymistellessä vieressä.

Facebookin kautta sain kuulla, mistä oikeasti oli kyse.
Sari Venäläinen En tiedä miksi ne heittelevät niitä rypäleitään, mutta liittyvät siihen että syödään tulevan vuoden onneksi, ja kaikki pitäisi saada syötyä siinä keskiyöllä sen aikana, kun kirkonkellon 12 lyöntiä kuuluu.  Tai siis näin Meksikossa, mutta espanjalaisten tuoma tapa joka on voinut muuttua jonkun verran.

1. tammikuuta kello 21:01 · Tykkää

Vanhusten kiusaaminen viinirypäleillä tai ylipäätään viinirypäleiden heitteleminen eivät kuulu perinteeseen. Löysin  Mondon sivuilta selkeän selvityksen näihin uuden vuoden viinirypäleisiin espanjalaisittain.

Kylillä oli vallan hulvaton meininki, kun hipsimme pian keskiyön jälkeen kotiin päin. Kultturitalolla oli bändi sottamassa ja väkeä koolla hirmuisesti. Se juhlinta ei kuulunut meille asti, mutta kotikujan (La Calle Dr. Pablos Abril) kuppiloissa laulu ja nauru jatkuivat aamuun asti.

Kulttuuritalo juhlavalaistuksessa. Tämän lähemmäs bändiä ei ollut pääsyä.

Illallisrekvisiittaa... Ei ihan mun juttu, sen verran on jäykkää hämäläistä perimää ;)