Teneriffalla: ei koskaan enää vuokra-autoa

Los Cristianos

Matkustamista Kanarian saarille pidetään joissakin piireissä tylsänä massamatkailuna ja mitättömänä rantalomailuna vailla kulttuuria ja jähtävyyksiä. Puhumattakaan palaamisesta samaan paikkaan uudelleen! Ehkä se on niin, mutta me päätimme palata tutulle Teneriffalle monestakin syystä: kohtuullisen siedettävä lentomatka, melko tasalaatuinen ja miellyttävä sää, hyvät kävelyolosuhteet, siinä joitakin. Viime talveksi olimme vuokranneet asumuksen Kanarialta, mutta se ja kaikki muutkin lomasuunnitelmat piti perua.

Kämppämme löytyy keltaisen markiisin
vasemmalta puolelta lähtevältä kujalta

Kämpän metsästys alkoi hyvissä ajoin alkusyksystä ja monen mutkan ja turhautumisen jälkeen löysimme Jose-nimisen välittäjän. Vakuututtuaan luotettavuudestamme Jose löysi meille lähes toiveiden mukaisen asunnon muutaman kymmenen askeleen päästä Los Cristianosin rannalta. Ainoa puute oli aamukahviparvekkeen puuttuminen, mutta sijainti oli niin loistava, ettei se lopulta edes harmittanut.

Kotikuja kirkolta päin

Los Cristianos ja Playa de las Americas ovat vuosien saatossa kasvaneet yhteen. Kun olimme siellä ensimmäisen kerran vuonna 1990, Los Cristianos oli himpun verran vähemmän turistirysä, mutta edelleenkin poikkeamalla yhden kadunkulman sivuun pääväyliltä löytää itsensä keskeltä kaupungin omien asukkaiden asujaimistoja, baareja ja kauppoja. Satama, kirkko, koulut, poliisilaitos, vanhainkoti ja kirjasto tekevät Los Cristianosin "toisenlaiseksi". En löydä nyt oikeaa sanaa kuvaamaan, mitä tarkoitan.

Timo lensi Teneriffalle 1. joulukuuta ja ehti asettua taloksi ennen kuin me saavuimme Katrin kanssa sinne joulukuun puolivälissä. Lensimme ensimmäisen kerran Norwegianilla ja se oli myönteinen kokemus. Lisäksi edullinen.

Katri ja trubaduurit

Olin etukäteen bookannut meille vuokra-auton ensimmäisen lomaviikon ajaksi. Lentokentällä meni kaikesta etukäteisvalmisteluista huolimatta järisyttävän kauan, papereita täytettiin, lyötiin leimoja ja tehtailtiin allekirjoituksia. Tulin varmasti maksaneeksi vakuutuksenkin kahdesti.

Saavuille Tenskulle sunnuntaina ja heti seuraavana päivänä hyppäsimme autoon ja ajoimme saaren pääkaupunkiin Santa Cruziin. Ajelimme aika pitkään ympäriinsä ennen kuin löysimme kolon, johon saimme Opelin parkkeerattua. Se ei todellakaan ollut mikään yksinkertainen homma eli suosittelen lämpimästi bussilla matkustamista!

Kuljimme härkätaisteluareenan ohi. Sinne olisimme halunneet kurkistaa, mutta se oli suljettu. Lisäksi melkoisen rähjäinen. Mahtavatko härkätaisteluja enää järjestää ainakaan noin keskellä suurkaupunkia?

Santa Cruzissa oli paljon nähtävää - ja paljon hyviä kauppoja. Timo väsähti shoppailuun heti alkuunsa ja hakeutui rannalle. Me Katrin kanssa sen sijaan kahlasimme yhden ostoskadun joka putiikin läpi.

Tuo päivä Santa Cruzissa oli Katrin lomaviikon ainoa puolipilvinen päivä. Oli hyvä ajatus lähteä retkelle heti, sillä loppuvikon saatoimme nauttia auringosta ja kotikylän tarjonnasta. Autolla oli loppujen lopuksi aika vähän käyttöä: Santa Cruzin lisäksi ajelimme vain kerran Americasin toiselle laidalle viettämään rantaelämää. Olisimme tehneet samantyyppisen retken vielä perjantainakin, mutta sen suunnitelman kanssa kävi köpelösti.

1990 vuokrasimme myös auton ja silloin sieltä ryöstettiin kaikki muu paitsi Sarin rattaat. Tällä kertaa ei mennyt yhtään paremmin: yhtenä päivänä autoa ei löytynytkään parkkipaikalta, jonne olimme sen jättäneet koko viikon. Soitin Hertzille lentokentälle, kerroin hukanneemme vuokra-auton ja sain puhelinnumeron, josta saisin apua paikan päällä. Siinä numerossa ei puhuttu kuin espanjaa ja sain kahdesti luurin korvaani. Lähdimme sitten käymään Hertzin paikallisessa toimistossa, mutta ovella oli lappu "kaikki autot vuokrattu, palaamme 4.1.". Ovessa oleviin puhelinnumeroihin ei tietenkään vastattu.

Tuolla parkkipaikalla Opelin olisi pitänyt olla. Vasemmalla
autonetsintäreissulta palaava Timo.

Päätin sitten lähteä bussilla lentokentälle vakaana aikomuksenani kertoa mitä he voivat Opelilllaan tehdä, tässä on avaimet. Lentokentällä ystävällinen nuori nainen selvitti asian käden käänteessä: poliisi oli korjannut sen onnettoman Opelin talteen, meidän pitää käydä hakemassa se poliisin takavarikkoalueelta ja maksaa sakkoja ja hinauskuluja. Sanoin, etten halua olla koko kärryn kanssa missään tekemisissä tämän episodin jälkeen, enkä ainakana pitää sitä vuokra-ajan loppuun. Sen voi palauttaa Playa de las Americasin toimistolle, luvattiin. Kerroin, että siellä on lappu luukulla. Uusia puheluja ja lopulta tyttö sanoi, että nyt siellä on mies odottamassa meitä. - Matka Los Cristianosista lentokentälle on onneksi lyhyt ja bussilippu halpa ja koko reissuun ei mennyt juuri tuntia kauempaa.

Los Cristianosissa lähdimme taksilla kohti takavarikkodepotiin, jonka Hertzillä olivat merkanneet karttaan. Taksikuski tiputti meidät silti ihan väärään paikkaan, mutta muutaman ystävällisen opastajan avulla löysimme perille illan jo hämärtyessä. Taas täytettiin papereita, lyötiin leimoja, raapustettiin nimikirjoituksia ja ojennettiin poliisille läjä seteleitä. Hertzillä todellakin oli herrasmies paikalla, annoin avaimet hänelle ja selitin, mistä mokoman kotteron löytää.

Olin jossain vaiheessa tullut lähettäneeksi Sarille tekstarin: Bussissa matkalla autovuokraamoon lentokentälle. Auto on kadonnut ja paikalliset agentit eivät puhu kuin espanjaa. Sari vastasi: Millä tavalla kadonnut....? E: Poliisi on ottanut sen. S: Miksi? Tarviiko tulkkausapua, oon töissä. Lentokentältä vois löytyä joku tulkkaamaan. E myöhemmin: Auto lunastettu ja viety pois. Ei koskaan enää vuokra-autoa.  - En tullut ajatelleeksi, että Sari oli huolissaan seikkailevasta perheestään, joka oli joutunut poliisin kanssa tekemisiin ja sain siitä myöhemmin palautetta... No vuoroon näin, on meilläkin ollut omat epävarmat hetkemme Sarin matkustellessa Latinalaisessa Amerikassa.

Onneksi autodraama osui perjantaille, eikä lauantaille, joka oli Katrin viimeinen päivä Tenskulla.

Bussilla ja taksilla liikkuminen on Tenskulla edullista. Auton vuokraamiseen tärvätyillä rahoilla olisimme voineet ajaa taksilla ihan joka päivä ja moneen kertaan.

Katrin lomaviikosta sekä joulusta ja vuoden vaihteesta teneriffalaisittain kerron myöhemmin.