Teneriffalla: Kun meitä oli kolme

Katri Los Cristianosin hiekkarannalla

Minun ensimmäisellä ja Timon kolmannella Teneriffa-viikolla meillä oli seurana Katri. Jo aiemmassa kirjoituksessa kerroin ensimmäisen päivän retkestämme Santa Cruziin sekä loppuviikkoa värittänneestä autodraamasta.

Aamulla pian auringonnousun jälkeen

Timo oli ehtinyt kehittää jo omat aamurutiininsa puuroineen sun muineen, joten me rivakammat lähdimme heti aamupalan jälkeen katsomaan auringonnousua rannalle. Auringonottajia ei tietenkään vielä ollut liikkeellä, mutta sitäkin enemmän lenkkeilijöitä ja koirien ulkoiluttajia. Oli mukava katsella heräämässä olevaa kylää.

Playa de las Americasin alue liepeineen on ihanteellinen liikuntarajoitteisille ja niinpä kilometrien pituisella rantabulevardilla liikkuukin paljon pyörätuoleja, näppäriä invamopoja ja monella muulla tavalla vaivalloisesti liikkuvia.

Rannoilla näkee useita hiekkataiteilijoiden luomuksia. Homma toimii niin, että taiteilija lunastaa itselleen paikan rannalta ja ilmeisesti hintaan sisältyy isohko hiekkakasa. Muut näkemämme taideteokset olivat jo kokonaan tai lähes valmiita, mutta Los Cristianosin rannalla saimme nähdä kehitysvaiheet hiekkakasasta lähtien. Kuvassa oikealla taideteos on vielä keskeneräinen.

Hiekkataideteoksia vartioidaan 24/7. Näytti siltä, että herrat taiteilijat olivat paikalla vain päivän sesonkitunteina ja muulloin teoksien turvallisuutta  - ja rahakippoja  - vahti joku hommaan värvätty apuri.

Äiti vei lapsen Mojitolle rantabaariin...

Uimari

Säät suosivat meitä koko viikon ja vietimmekin runsaasti rantaelämää. Vietimme aikaa sekä omalla kotirannalla Los Cristianosissa sekä parilla eri rannalla Playa de las Americasin puolella. Välillä piti tietysti poiketa elpymään rantakuppiloihin. Katri elpyi myös Atlantissa.

Katri  liikuskeli paljon omineen, mutta kävimme myös yhdessä shoppailukierroksilla. Timo jäi mieluusti omiin oloihinsa joko kämpille tai rannalle.  Joskus kannattaisi ehkä lähteä mukaan, sillä ei tiedä, kehen komistukseen reissuilla törmäillään.

Los Cristianosin rantabulevardin varrella on aukio, jolla järjestettiin usein ohjelmaa.

Kun Katri oli kanssamme, kävimme joka päivä syömässä ulkona. Monenlaisia herkkuja saimme syödäksemme  -  ja juodaksemme. 

Yksi pubi oli meistä ylitse muiden, eikä pelkästään siksi, että siellä ostettiin juomat baaritiskiltä ja kaikki laskunpyytämiskoukerot jäivät pois. Baari oli italialainen ja sitä pyöritti nuori mies, jolla oli koko ajan monta rautaa tulessa. Katri tilasi häneltä jonkun drinkin, en muista minkä, mutta ihmettelin sitä sekoittelua katsoessani, että eipä kaverilla ole mitään mittoja käytössä. Vilkaisi pulloa: ahaa, melkein tyhjä ja kumosi loputkin lasiin. Katri kummasteli, että onpa erilainen (ja vahva!) kuin hänen aiemmin tilaamansa. Kun Katri oli lähtenyt jo kotiin, poikkesimme pubiin uudemman kerran. Baarimikko riensi pyytelemään anteeksi ja selitti vuolaasti italialaisittain elehtien, miten oli ajatellut yhtä ja tehnyt toista ja Katri oli saanut ihan väärän drinkin. Katria odottelee nyt sitten IL Pubissa korvaukseksi ilmainen paukku, jos joskus menee sinne uudelleen...

E ja K kummallisine ilmeineen. Kuin kaksi marjaa...?

Viikko kului nopeasti ja sunnuntaina 22.12. saatoimme haikein mielin kuopuksemme lentokentälle ja kotimatkalle kohti Suomen joulua. Minä jäin vielä kahdeksi viikoksi ja vaikka meillä Timon kanssa oli mukavaa kaksinkin, kaipasin välillä ihan hirveästi iloista ja puheliasta matkakumppaniani. Kun näin jotain uutta ja kivaa, ekana tuli mieleen, että kunpa Katrikin olisi tämän näkemässä.