Fillarointia ja festareita

Perjantaiaamuna lähdin heti aamupalan jälkeen katselemaan fillarin selästä aurinkoista Jyväskylää. Sen lenkin aikana tajusin, miten paljon minulle on kerrottu vanhempien lapsuudesta ja nuoruudesta Jyväskylässä. Toki talvella perehdyin lähinnä isän historiaan kun luin hänen muistelmiaan ja niidenkin kautta katujen nimet ja paikat ovat tuoreessa muistissa. Poikkesin Seminaarinmäelle, joka on Jyväskylä yliopiston aluetta. En kuitenkaan enää muistanut mikä monista punatiilirakennuksista  on just se talo, jossa isä aikanaan asui. 

Suomalainen opettajankoulutus juhlii 150-vuotista taivaltaan tänä vuonna. Äiti on käynyt tämän opinahjon.

Perjantaina jatkoimme hautausmaaturismia - luin joku aika sitten jostain, että se on yllättävän suosittua. Tällä kertaa kohteenamme oli Jyväskylän vanha hautausmaa, jonne molemmat isovanhempani on haudattu. Koskaan aiemmin en sen sijaan ole tullut kiinnittäneeksi huomiota isoisovanhempien hautoihin ja löysinpä Elin Eriikka Kuukkasen haudankin. Olen saanut nimeni tämän isäni tädin mukaan. Elin Kuukkanen kuoli 1963, mutta on meistä yksi yhteinen kuva - minun ristiäisissäni otettu.

Jyväskylän vanha hautausmaa

Koska meidän festarikestävyys on vielä vajavainen, tarkastelimme etukäteen päivän ohjelmaa ja päätimme jakaa festarikokemuksen kahtia. Iltapäivällä menimme katsomaan ja kuuntelemaan J.Karjalaista ja sen jälkeen lähdimme kaupungille syömään ja ostamaan rakkolaastareita + sukat!!! Mun festaritossut, koko kevään kävellyt, alkoivatkin yhtäkkiä hangata ja toiseen kantapäähän tuli iso rakkula. Järkyttävää. 

Käytiin syömässä Asemakadulla sellaisessa kapakassa kuin Figaro. Ruoka, Figaron härkä oli vallan erinomaista samoin kuin viinikin. Figaro on palkittu vuoden 2012 viiniravintolana.

Lutakon aukiolla pelataan joku Street Hockey -turnee nyt viikonloppuna. Matkalla festarialueelle katseltiin, kun kasasivat peliareenaa oheispalveluineen. Olin pöyristynyt, kun siellä kaiken keskellä nökötti Vivuksen vippikoppi. Pitääkö tuon arveluttavan pikavippisysteemin ujuttaa lonkeronsa urheilutapahtumiinkin? T kävi tsekkaamassa, onko kopissa valmiina myös puhelin, mutta ei ollut.

Paheksun.

Festareilla katsoimme ja kuulimme Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin sekä Yön keikat. Ensin mainittu oli oikein positiivinen yllätys ja Yö oli just sitä mitä odotin. Olen jo monta vuotta halunnut nähdä Yön elävänä.

Jossain tuolla tuhansien ihmisten takana on lava ja Yö. Kovin lähelle ei päästy...

PMMP olisi vielä esiintynyt, mutta hyppäsimme taksiin ja hurautimme Laajavuoreen. Unta riitti melkein kellon ympäri.