Perjantaipäivä Raumalla on ollut vallan mukava. Sää on ollut tosi tuulinen, en edes arvaile tuulen nopeutta, mutta aurinko on paistanut ja ajoittain on ollut suorastaan lämmin, mm. tuossa läheisellä rantaterassilla, jossa on paraikaa menossa joku perjantaikaraoke.
Hylättiin tällä kertaa julkiset kulkuvälineet - täältä olisi ollut tarjolla sekä vesibussi että turistijuna - ja huristelimme Mersulla Vanhaan Raumaan. Olimme saaneet jo ennakolta vihiä, että Raumalla onnistuu auton parkkeeraaminen ilman lippuautomaatteja tai pysäköintöimittareia kiekoista puhumattakaan ja niinhän se oli.
Käytyämme ihan ekana kirkossa tepastelimme katuja ristiin, rastiin ja ihailimme vanhaa asujaimistoa plus piipahtelimme joissakin putiikeissa ja kannoimme siten kortemme kekoon paikallisen matkailuelinkeinon hyväksi. Aika usein näissä tilanteissa tulee mieleen oman kotikylän matkailutarjonta ja erityisesti museoiden pidennetyt aukioloajat turistipyydyksinä.
 |
| Kappas, yksi harras raumalainen istui kirkossa lukemassa sanaa. |
 |
| Vanha rouva sai kirkkoseuraa haminalaismiehestä. |
 |
| "Väritä ja kiinnitä oma lehti puuhun muistoksi käynnistäsi". Ei siinä mitään ikärajoja mainittu. |
Ruokapaikaksi valikoitui lopulta Jubupizza torin laidalla. Otettiin kaikki erilaiset pizzat ja onnistuneita valintoja taisivat olla. Torilta mukana lähti pussillinen herneitä, mutta niiden palkojen kanssa olimmekin pulassa.
 |
| Yksi iso puute löydettiin: roskiksia oli äärimmäisen niukasti tarjolla - uhkailuista huolimatta. |
Meidän piti viedä haminalaisterveisiä paikallisen Cittarin suutarille, mutten muistanut koko juttua kuin vasta liian myöhän. Sen sijaan Citymarketin yhteydessä olleesta Intersportista löysin viimein koko reissun ajan etsimäni jalkaan sopivat paljasjalkatossut. Niilläpä on ollut mukava tepastella ympäri Poroholmaa.
 |
| Toiveiden täyttymys ;) |
 |
| Sattui sopivan niminen timanttiputiikki matkan varrelle. Mulla harmaat kutrit taas kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja diagnoosi onkin nyt semmoinen, että mulle kasvaa kiharat, jotka sojottavat just niihin ilmansuuntiin kuin itse haluavat. |
Kello on jo liki kymmenen illalla ja edelleen alueelle valuu uusia ja taas uusia karavaanareita. Staff ajelee ympäriins golfkärryllään etsimässä vapaita paikkoja tulijoille. Aurinko paistaa ja karaoke raikaa. Kiva paikkahan tämä on, mutta meillä alkaa olla jo aika ikävä Rillaa ja Niiloa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti