Sellanen ol' Viipuri...

Muutaman päivän hengähtämisen jälkeen olimme keskiviikkona 24.7. valmiit seuraavaan loma-aktiviteettiin eli lähdimme muistelemaan muinaisia Orionin aikoja sisaralukselleen Brahelle. Joku viikko sitten huomasin Reimarista, että Saimaa Travel järjestää Brahen ylimääräisen kerran reitille Hamina - Viipuri -Hamina ja se osui sopivasti joutilaalle lomaviikolle.

Aikanaan 1990-luvun alussa olin kuuluisalla Orionilla töissäkin. En toki laivassa, vaan konttuurin puolella. Orion Risteilyjen toimisto oli Tullimakasiinin kakkoskerroksessa, joka sitä ennen palveli koulutoimistona. Alakerta, jossa nyt on mm. terminaali ja Patun museo, oli silloin kalasavustamon palon jäljiltä nokinen ja savunhajuinen. Muistan hyvin miten Erikssonin Kapa esitteli alakerran tiloja ja visioi sinne ravintolaa. Tulihan sinne ravintola, mutta muitten toimesta. Orionin risteilyillä oli karu loppu: laiva pakeni muille vesille ja mulla loppuivat sitten tietysti duunitkin siellä. Lämmöllä muistelen kuitenkin niitä aikoja ja mukavia työtovereitani. - Ehdimme käydä Orionilla Viipurissa monta monituista kertaa ja aina oli hauskaa. Orionin asioista liikkuu netissä ja varmaan vielä turuilla ja toreillakin monensorttisia urbaanilegendoja. 

Hyökyn rantakapakan seinällä on lehtileikkeitä Orion-selkkauksista, joita tosiaan riitti.

Menneistä viisastuneena bookkasin isoimman saatavilla olevan hytin mahdollisimman korkealta. Saimmekin varsin kelvollisen ja viihtyisän hytin neloskannelta.

Hytti numero 401

Hytin seinällä oli Sandbergin Ekin Langinkoski-maalaus. Liekö perua ajalta, jolloin Brahe oli vielä kotkalaisen Kristina Cruises -varustamon omistuksessa.

Kylppäri oli kompakti, mutta riittävä. Ilmeisesti aika vastikään rempattu.

 Kun Orion aikanaan lähti risteilyilleen, Tervasaaressa parveili väkeä kuin helluntaiepistolassa. Nyt oli saattojoukkoja varsin maltillisesti eli tuskin yhtään. Katrikin vain vippasi meidät satamaan, eikä jäänyt heiluttelemaan nenäliinoja laiturille. Itse laivakaan ei ollut täynnä, mikä ei suinkaan meille matkalaisille ollut huono juttu. 

Sää keskiviikkoiltana ei ollut mikään kesäristeilijän toiveiden täyttymys, eikä kannella tarennut juurikaan olla. Olin tilannut meille ennakkoon päivällisen ja täytyy sanoa, että Saimaa Travel oli onnistunut Barhen kokin rekrytoinnissa ja 20 € per nuppi oli varsin kohtuullinen hinta niin hyvästä sapuskasta. Ylipäätäänkin Brahen henkilökunta oli käsittämätötmän hyväntuulista ja ystävällistä.

Meille osui pöytäseuraksi kotkalaispariskunta Tiina ja Jari. Myöhemminkin matkan aikana turistiin moneen kertaan. Tämä on sikäli merkittävää, että me ei yleensä koskaan tutustuta kehenkään. 

Brahe saapui Viipuriin jo yöllä, mutta maihinnousu tapahtui vasta aamupalan jälkeen (myös laivan aamiainen oli korkeatasoinen). Me skipattiin kiertoajelut ja lähdimme tallustelemaan tuttuja reittejä. Piipahdettiin rautatieasemalla vaihtamassa ruplia, pyörähdettiin Druzhban pihalla, istuskeltiin Salakkalahden rannalla ihmettelemässä merisotilaiden puuhia, käytiin kauppahallissa ja tehtiin vähän ostoksia. Sitten edellisen visiitin Viipuri on siistiytynyt valtavasti. Kerjäläisiä nähtiin monin verroin enemmän kotimaan turneellamme. Itse asiassa en nähnyt Viipurissa ainuttakaan! Vielä kun matamit kauppahallissa antaisivat kulkea käytävillä rauhassa ilman tolkutonta tyrkyttämistä. Bambualuspöksyt oli nyt suosituin myyntiartikkeli tai siltä ainakin kuulosti. En ostanut, vaikka niitä niin kovasti rouvalle tarjottiin.

Merisotilaat valmistautuivat vastaanottamaan jotain merkittävää.

Noitaparkki?

Pärjättiin mainiosti ilman kaljakärryjä: tuliaisostokset ovat tuossa muovikassissa.

Kun Brahe lähti Viipurista kohti Haminaa, häipyivät pilvet taivaalta ja saatoimme istua kannella nauttimassa auringosta koko kotimatkan. Sillä seurauksella, että mulla on nyt pandasilmät, joita yritin hälventää perjantaipäivän auringonotolla.  Toki käytiin taas syömässä ja buffet oli tälläkin kertaa loistava. 

Päiväsaikaan ja hienolla kelillä matkalaisilla on paljon nähtävää niin Viipurin päässä kuin saavuttaessa Suomen aluevesille. Brahen kippari avasi välillä sanaisen arkkunsa ja kertoi, missä mennään. Muutamat satama-aiheiset kommentit kyllä kummastuttivat. Sikälikin, kun kippari on kotkalainen. Hmmm...

Ohranan laiva, yksi monista.

Monta värikästä nosturia hiilisatamassa.

Matka oli mukava. Toivottavasti Brahe risteilee tulevinakin kesinä Haminasta. Viron puolelle ensi kesänä olisi minun toivomus.

Brahe lähti Haminasta Helsinkiin, josta se kuskasi perjantaina Meripäivävieraita Kotkaan.