Joulukuu on nopea kuukausi tavallisestikin, kun on niin paljon mukavaa ohjelmaa ja tänä vuonna se oli aiempiakin nopeampi - ja mukavampi.
Joulukuun ekana päivänä nappasin äidin mukaani ja ajelimme Porvooseen katsomaan Saria ja hänen kotiaan, jota mummi ei ollut vielä nähnyt ja jonka "toivoi vielä näkevänsä". Isää ei voitu ottaa mukaan, koska en olisi yksin selvinnyt roudaamisesta. Ja toisaalta, tämä oli äidin oma retki. Syötiin katkispiirakkaa ja äiti oli häkeltynyt tuttujen tavaroiden paljoudesta Sarin kodissa.
Viides joulukuuta olimme vastaanottamassa itsenäisyyspäivää kaupungin ja varuskunnan yhteisissä hippaloissa Varuskuntakerholla. Siellä oli noin miljardi tuttua ihmistä ja oli aivan mielettömän virkistävää tavata kaikkia heitä ja vaihtaa kuulumisia.
Sitten alkoikin valmistautumien omiin viiskymppisiin. Harkitsin juhlien järjestämistä 11 kuukautta ja näin jälkikäteen tiedän, että ne ehdottomasti kannatti järjestää. Koska valmistautuminen tunnelmasiivouksineen tehtiin matalalla profiililla, ei mitään etukäteistressiä päässyt syntymään. Tyttöjen kanssa hoidettiin leipominen, Aitolahti auttoi hiukan ja Katrin kaveri Erika tuli hoitamaan kahvinkeitot ja -kaatamiset. Sari ja Katri osallistuivat myös keittiöruljanssin pyörittämiseen, mikä ei ole mikään pikkujuttu (nimimerkki kokemusta on).
Juhlat alkoivat perjantaina töissä lähimpien työkavereiden kanssa. Työpöydällä odotti jätti-iso paketti, kakku ja kukkia Pävällä käytiin syömässä Wanhassa Fiskarissa ja toimitusjohtaja toimi autonkuljettajana. Iltapäivän johtoryhmään oli vielä hommattu eri kakku, joten juhlat jatkuivat. Normisti jokainen kiikuttaa omat kahvinsa neukkariin, mutta nyt oli kahvipöytä katettu kukkineen kaikkineen. Oli mukava kuunnella, kun "pojat" arvuuttelivat, mistä oikein on kyse.
Lauantaina kestittiin vieraita yhdestä puoli yhteentoista. Sarilta, Katrilta, Lari-Pekalta ja Akulta sain Nintendo Wiin ja sitä ehdittiin illaan viimeisinä tunteina jo kokeilla. Oli aivan järistyttävän hieno päivä kaikkine vieraineen ja trubaduureineen :)
Sunnuntaina, varsinaisena synttäripäivänäni, kävimme vielä syömässä Rossossa ja siitä olikin sitten hyvä laskeutua maan pinnalle valmistautumaan jouluun, joka nyt Tapaninpäivänä on käytännössä ohi. Tai onhan noita jouluruokia jäljellä vielä...
Vuoden viimeinen viikko on käynnistymässä. Vaikka vuosi on ollut monella tavalla rankka ja henkisiä viomavaroja kuluttava, joulukuu on tasapainottanut sen niin, ettei ikäviä aikoja ja asioita oikein enää muistakaan.
