7-vuotissyntymäpäivänäni koulun käytävällä isompi poika tönäisi minut lattialle, ilmat pihalle ja luulin kuolevani. Opettaja pyysi pojalta selityksen: koska se on herrojen kakara.
Tuo ja moni muu tapaus, jossa isäni työ ja asuinalueemme luokittelivat minut, olivat vaikeita asioita lapsen ymmärtää. Vanhempani sanoivat, etten voi mitään sille, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Sen sijaan siihen voin vaikuttaa ja on tärkeää, etten itse luokittele ketään ihmistä millään perusteella paremmaksi tai huonommkasi ihmiseksi kuin muut. En siis tiennyt, miksi romaaneja piti juosta karkuun. Mitään sen eksoottisempaa ei 60-luvun Varkaudessa tainnut ollakaan.
Vanhempani kasvattivat minsta suvaitsevaisen ihmisen tai sellaiseksi he halusivat minut kasvattaa. Suvakin. Olen pitkään pohtinut, onnistuivatko he sittenkään. Olen pohtinut, mitä kaikkea en suvaitse, hyväksy ja mikä saa minut tuntemaan vihaa.
En hyväksy koulukiusaajia. Kenelläkään ei pidä olla oikeutta pilata toisen lapsen tai nuoren elämä siksi, että hän on jollain lailla erilainen tai vain siksi, että on hän. Koulukiusaajien kanssa samaan kastiin kuuluvat ne, jotka katsovat kiusaamista läpi sormien puuttumatta. Sama homma työpaikkakiusaamisen kanssa.
En hyväksy myöskään narsistisesti ja/tai väkivaltaisesti läheisiään kohtelevia.
En hyväksy ihmisiä, jotka manipuloivat hyväuskoisia kanssaihmisään tekemään järjettömiä tekoja puolestaan.
En hyväksy tyyppejä, jotka kauppaavat huumeita, en hyvksy namusetiä ja -tätejä, toisen omaisuuteen kajoavia, varkaita, eläinrääkkääjiä tai niitä,jotka piilottavat teriä nakinpalasiin ja ripottelevat niitä tienposkeen. Lista on loputon.
Yhtään sen enempää en hyväksy sitä, että jonkun atteen tai uskonnon sekoittama tyyppi puukottaa ihmisiä, ajaa autolla päin ihmisjoukkoja, räjäyttelee pommeja tai ampuu simittömästi ympäriinsä.
Sitäkään en hyväksy, että jonkun yksittäisen ihmisen tai ryhmän tekemät törkeydet leimaavat kaikki samaa etnistä alkuperää olevat.
Olen aika suvaitsematon tyyppi siis, epäkelpo suvakki. Monen mielestä ihan varmasti kukkahattutäti, mitä se sitten tarkoittaakaan. Mulla oli tosin kerran kukkahattu: Fredriksonin lakkitehtaassa tehty uniikki lemmikkinauhoin koristeltu hattu. Siitä on 58 vuotta.
Toivon olevani ihan tavallinen ihminen.
