Hautausmaaturismia ja festareita, osa 1

Päivä alkoi rivakalla sauvakävelylenkillä Laajavuoren rinteissä, mikä on Erittäin Merkittävää, sillä aiemmin kotikonnuilla olen käynyt sauvakävelyillä vain sateella. Nyt paistoi aurinko.

Eihän tämä tietty miltään näytä kuvassa, mutta aika kapuaminen oli.

Vuosikausia kävin ensin yksin ja myöhemmin Timon ja tyttöjen kanssa varsin säännöllisesti tapaamassa äidin kummitätiä Kerttua täällä Jyväskylässä. Tytöille hän varasi aina punaista maitoa ja voita. Loppiaisena 2002 ajelimme Sarin minimaajoukkueleirille Kannonkoskelle ja Jyväskylän kohdalla Katri kysyi, eikö me mennäkään käymään Kerttu-tädin luona. Kerttu oli jouluna lähettänyt tytöille joululahjarahaa ja Katri oli ostanut uudet farkut omilla rahoillaan. Hän olisi halunnut mennä näyttämään ostamiaan farkkuja Kerttu-tädille. Sanoin, että mennään sitten pääsiäisenä, kun on seuraava leiri. Minua on aina kaduttanut, ettei me piipahdettu. Kerttu-täti kuoli reilua kuukautta myöhemmin ja se meidän seuraava reissu Jyväskylään olikin hautajaismatka. 

Kävimme nyt 11 vuotta myöhemmin ensimmäisen kerran Kertun haudalla. Janne-serkku antoi koordinaatit, muuten se ei olisi öytynytkään. Kaikkina näinä vuosina olemme kuitenkin vieneet pari kertaa vuodessa kynttilän Kerttu-tädin ja toki isovanhempienikin muistoksi muualle haudattujen muistomerkille Haminan Hietakylän hautausmaalle.

Illalla olivat sitten vuorossa ne odotetut SuomiPOP-festivaalit, ensimmäinen päivä kolmesta. Ihan täydellä kaavalla emme osallistuneet eli sekä alusta että lopusta jäi jotain pois. Laura Närhi, Haloo Helsinki ja Ismo Alanko nähtiin ja kuultiin. Pakko tunnustaa, että meillä oli niin kylmä, että oli pakko lähteä kesken pois. Seuraavina iltoina osataan pukeutua paremmin. Haloo Helsinki oli hyvä, enkä vieläkään pystynyt kuuntelemaan Maailman toisella puolen tirauttamatta muutamia kyyneleitä. Mulla oli se soittoäänenä puhelimessa silloin, kun Sari oli Perussa vuoden ja itkin joka kerta, kun se soi radiossa. Ismo Alanko oli positiivinen yllätys. 

Haloo Helsinki aika kaukaa kuvattuna...

Timo otti kuvan tamperelaisista siskoksista ja toinen heistä vastavuorosesti valokuvasi meidät. Sanoivat, että pariskunnat rupeavat vuosien mittaan muistuttamaan toisiaan. Jatkoin, että myös koiriaan. Jotenkin tuntui , että siskokset pitivät meitä aika vanhoina. Miksiköhän?

Vielä tästä leirintäalueesta: täällä on tosi hyvät, uudet ja siistit saniteettitilat saunoineen, mutta vain yksi (1) wc per miehet/naiset ja astianpesuhuoneessa ei ole ollenkaan valoja lämpimästä vedestä puhumattakaan. Mitään vaatehuoltotilaa ei ole ja grillipaikka on näkemisen arvoinen. Mutta selvisihän se: koko leirintäalue aiotaan kai pistää tänä vuonna kiinni (Keskisuomalainen 29.4.2011). Ehkäpä tämä on sitten meidän viimeinen karavaanarimatka Jyväskylään?

Leirintäalueella on telttailijoitakin, joiden ainoa ruoanvalmistamispaikka on tämä. Toki heillä on varmaan omat systeemit mukana. Toivottavasti. Yhdellä pariskunnalla on pieni tenava mukana..

"Nyt se lapasen heiluttelu taas alkaa"

Olemme Jyväskylässä Laajavuoren leirintäalueella eli kesän 2013 lomaseikkailu on alkanut. Tämä ensimmäinen kohde suunniteltiin jo keväällä. Leirintäalueella olemme olleet kerran aiemminkin joku vuosi sitten. Karu, mutta menettelee.

Jyväskylä on mulle kovin tuttu paikka, sillä isä oli täältä syntyisin ja äiti muutti tänne evakkoon Karjalasta. 

Laajavuoren hyppyrimäki, 

Leirintäalue on ihan Laajavuoren laskettelurinteen alapuolella. Aikanaan, olisko ollut talvella 1988 olin isän kanssa Lapissa Oloksella. Jonottelin hissiin, kun kuulin ihmisten puhuvan vanhasta miehestä, joka laskettelee tavallisilla suksilla. Hetken päästä isä hiihtelikin siihen ja kysyi hissilippua lainaksi, kun ei jaksanut enää hiihtää ylös. Uhkasin lähettää hänet Makahuollon kautta Haminaan, jos hän vielä kapuaa tunturiin. Isä vastasi, että kyllä hän osaa laskea, onhan hän sentään voittanut Jyväskylän slalom-mestaruuden Laajavuoressa 15-vuotiaana, eikä silloin mitään laskettelusuksia kellään ollut. Sanoin, että hienoa, mutta silloin hän oli kuitenkin 45 vuotta nuorempi.

Näin jälkeenpäin ajatellen ei se isä mikään vanha mies ollut, kuusikymppinen. Silloin en tullut ajatelleeksi asiaa noin.

Kun lähdimme Haminasta päivällä, Timo sanoi, että "Nyt se lapasen heiluttelu taas alkaa" tarkoittanen karavaanareitten tapaa tervehtiä hengenheimolaisia tuolla liikenteessä. Ehdotin, että hommataan  autoon vieterin päässä oleva käpälä.

Kartanlukijana en yltänyt ihan nappisuoritukseen, mutta Timon olisi pitänyt se aiemman kokemuksen perusteella tietää ja tehdä omia ratkaisuja, eikö vain? Tulipahan sitten käytyä Hirvensalmella ja ajeltua soratietä, mutta perille päästiin ja onneksi kunnon sadekuuro vielä huuhteli auton + vaunun puhtaaksi.

Pöytäliina!

25 vuotta sitten teimme telttaretken Lappiin. Jollain leirintäalueella ihmettelin vanhempaa pariskuntaa, joka asetteli asuntovaununsa ovenpieniin pelargoniaruukut. Pöytäliina painoineen ihan sen kunniaksi: me ollaan nyt monen mielestä varmaan se vanhempi pariskunta. Mutta mistäköhän receptionin nuori herra arvasi, että SuomoPOP-festareille ollaan menossa?!