Katkesi kuin kanan lento

Meillä oli alunperin tarkoitus piipahtaa Jyväskylässä vain sen verran, että käymme tervehtimässä kummitätiäni Salmea. Laajavuoren campingalue ei houkutellut ollenkaan, koska se on aika kallis viihtyisyyteensä nähden. Ei olisi pitänyt ajatella niin...

Matkalla Haapamäeltä Jyväskylään pysähdyimme Petäjävedelle, tutustuimme Kyläsepän piha-alueella järjestettyihin Takomarkkinoihin, joimme kahvit (turisteina valloitimme ilmeisesti paikallisen ukkoporukan vakiopöydän) ja piipahdimme kirpparilla. Minä haalin kirppareilta luettavaa. Olisi mukava, jos esimerkiksi leirintäalueilla voisi kierrätää kirjoja samaan tapaan kuin etelän lomilla monissa hotelleissa. Siis niin, että luetut kirjat jätetään seuraaville ja mukaan otetaan uutta lukemista, eikä rahaa käytetä ollenkaan,

Juotuamme iltapäiväkahvit kummitätini luona päätimme jatkaa matkaa kohti Kuopiota.

 

Vaajakoskella aukeni vielä monta mahdollisuutta.

Emme ehtineet ajaa kuin pari kilometriä kohti Kuopiota, kun Mersu alkoi käyttäytyä omituisesti. Suunnitelmat muuttuivat lennosta: käännymme takaisin ja Mikkelin kautta kotiin. Tuossa vaiheessa vielä funtsimme mahdollisuutta yöpyä jossain matkan varrella, esmerkiksi Kangasniemellä. Päästiin 20 kilometrin päähän bussipysäkille (onneksi).

Siellä metsän keskellä netti ei toiminut, mutta puhelin onneksi toimi ja soitin LähiTapiolan hätäpalveluun. Saamamme palvelu oli ensiluokkaista, eikä meidän tarvinnut vakuutusyhtiön järjestämää hinuria odotellessa muuta tehdä kuin nauttia auringosta ja metsämansikoista.

Saimme LähiTapiolan asiakaspalvelusta loistavaa kohtelua ja sama jatkui, kun Hinaus-Apu Mehtovuoren auto saapui paikalle. Ystävällinen kuljettaja kiikutti vaunun ja meidät ensin Laajavuoreen ja vei sen jälkeen Mersun korjaamolle. 

Laajavuoreen pääsy ei ollut itsestään selvää: alue oli aivan täynnä, emmekä tietenkään olleet tehneet mitään ennakkovarausta. Osaksemme tullut uskomaton ystävällisyys ja auttamisen halu saivat taas jatkoa: vastaanoton nuori nainen järjesti meidät kädenkäänteessä Gasthausin parkkipaikalle sähkötolpan kupeeseen ja lupasi, että seuraavana aamuna vaunu vedetään talon puolesta varsinaiselle leirintäalueelle.

Hätäapumajoitus Jyväskylän Laajavuoressa

Emme olleet käyneet ruokakaupassa ja Gasthaus Laajis oli ehtinyt mennä jo kiinni, joten kävelimme Rantasipi Laajavuoren Salitintti-ravintolaan, jossa illallisbuffetti oli vielä auki. Nälkäisille se sopi ja söimme itsemme palloiksi Onneksi paluumatka oli pelkkää alamäkeä.

Seuraavana aamuna kävimme katsomassa leirintäalueelta mieleisen paikan ja henkilökunta järjesti vaunun siirron.

Olimme Laajavuoressa viimeksi kesällä 2013 SuomiPop-festivaalien aikaan. Silloin huoltotilat olivat todella niukat ja muutoinkin alueesta jäi kolkko maku. Nyt moni asia oli muuttunut: vastaanotto oli ravintolan yhteydessä, palvelu ystävällistä ja polkupyöräfirman tilalla oli keittiö ja kunnolliset wc-tilat.

Hinauspaua löytyi talon puolesta

Alue itsessään oli edelleenkin karu sepelikenttä.

Jyväskylässä päättyi silloin lauantaina D-ikäisten pesisleiri, mikä osaltaan selitti sen, että leirintäalue oli niin täynnä porukkaa. SuomiPop-festivaalit olivat tuoneet myös väkeä alueelle ja se näkyi ja kuului jonkin verran yöaikaan. 

Pesisvanhempien joukossa oli myös tuttuja haminalaisia. He lähtivät jo kotiin päin ja me jäimme viettämään viikonloppua Jyväskylään. 

Virittelimme leirimme mukavaksi ja ehdimme jopa kahteen kertaan istua ulkona auringossa. Muun ajan satoi ja oli kylmä.

Välillä oli näinkin kesäistä (11.7.2015)

Laajavuoresta on hyvä bussiyhteys Jyväskylän keskustaan ja ykkösvyöhykkeellä maksu on kolme euroa per nuppi (vertailun vuoksi: meiltä kotoa Haminan keskustaan on matkaa kaksi kilometriä ja bussitaksa 3,30 €). Käytimme Jyväskylän joukkoliikennettä lauantaina, sunnuntaina ja maanantaiaamuna, kun ajelimme tuolla samaisella kolmen euron lipulla toiselle puolelle kaupunkia kuulemaan Mersun kohtalosta.

Launataina aioimme mennä hengailemaan SuomiPop-festivaalialueen laitamille Lutakkoon, kunhan olimme ensin kävelleet "Kaupparilla" ja käyneet syömässä. Sade sotki suunnitelmat taas kerran. Kävimme syömässä Ravintola Shalimarissa ja hipsimme siitä sateenvarjojen alla bussipysäkille. Loppuilta sujui vaunussa Lehmän vuosi -sarjaa katsellessa. Kävipä siinä yksi miehensä kadottanut festarikävijäkin lämmittelemässä tovin. 

Taidetta: mies lasikopissa. Ihan oli elävä.

Sunnuntaina hyppäsimme taas bussiin ja huristelimme keskustaan. Kävelimme aikamme, pidimme sadetta ja päädyimme pizzalle Rossoon. Loppupäivä kului Lehmän vuoden toisen tuotantokauden parissa.

Isän opinahjo Jyväskylän Lyseo

Olen vasta näillä viime vuosien käynneillä tajunnut, miten paljon äiti ja isä ovat aikanaan puhuneet Jyväskylästä. Se on isän syntymäkaupunki ja äiti muutti sinne , kun joutuivat jättämään Lahdenpohjan Karjalassa. Kaikken isovanhempieni haudat ovat Jyväskylän vanhalla hautausmaalla.

Maanantai oli sitten kohtalon päivä. Meillä oli erilaisia suunnitelmia, miten etenemme, ellemme saa Mersua heti kuntoon. Onneksemme mihinkään niistä ei tarvinnut turvautua, sillä Käyttöauton huolto jatkoi avuliaiden jyväskyläläisten ketjua ottamalla Mersun hetimiten käsittelyyn. Tapettuamme muutaman tunnin aikaa Seppälänkankaan kirppareilla jälleen kerran sadetta väistellen haimme korjatun Mersun pois, ajoimme Laajavuoreen, maksoimme majoituksen, purimme leirin ja lähdimme kohti Haminaa.

Kotia kohti

Ajelimme kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla eli Hartolan Jari-Pekassa joimme kahvit ja söimme possumunkit. Kaksiviikkoiseksi suunniteltu karavaanariloma kutistui kuuden päivän mittaiseksi. Toisaalta eihän me muulloinkaan olla alkuperäsiä suunnitelmia noudatettu. Pikkasen jäi harmittamaan, ettei Joensuuhun päästy. Se on niin kiva kesäkaupunki.

Höyryvetureita Haapamäellä

Torstaiaamuna 9. kesäkuuta jätimme Messilän ja Hollolan taaksemme ja ajelimme kohti Keski-Suomea. Jo keväällä reissua suunnitellessamme olimme päättäneet viettää vähintään yhden yön ja päivän Haapamäen Höyryveturipuistossa. Timoa houkkuttelivat veturit ja minua edullinen yöpymishinta (20 euroa).

Ennen määränpäätä poikkesimme Keuruulla jättimäiseen Megamarkettiin, josta löysyimme paitsi sapuskat illaksi myös muuta tarpeellista. Kassojen luona itkeskeli pikkutyttö, jonka äiti oli kateissa. Sanoin, ettei äiti ole lähtenyt kaupasta mihinkään, koska äidit ei tee niin. Tyttö antoi äitinsä tuntomerkit: musta tukka ja pinkki paita, jossa musta raita. Näillä eväillä kiersin koko jättimarketin uudelleen läpi, mutta ainuttakaan tuntomerkkeihin sopivaa äitiä ei löytynyt. Sen sijaan äiti oli löytänyt tyttärensä, jolle Timo oli sillä välin pitänyt seuraa. Äiti ei vastannut vähääkään tytön antamia tuntomerkkejä, joten kysyin, onko hän tytön tuttu. "Minä olen hänen äitinsä" ja vihainen mulkaisu päälle. Semmoinen tapaus se.

Vapaan vaunupaikan löytäminen Höyryveturipuistossa ei tuottanut ongelmia. Meidän lisäksi siellä oli kaksi vaunua ja yksi matkailuauto, toinen tuli vähän myöhemmin ja toinen vaunuita lähti. Reviiriä riitti siis kaikille. Alue oli aika lailla villiintynyt tai rehellisesti sanoen ränsistynyt, mutta huoltorakennus oli esimerkillisen siisti. Siitä kiitos puiston henkilökunnalle!

Syötyämme lähdimme tutustumaan puistoon, joka on esitteiden mukaan maailman suurin. 

Puiston muut  palvelut, kuten museotilat, ravintola ja putiikki pistettiin tavallisena arki-iltana kiinni jo kuudelta, joten niihin tutustuminen oli pakko jättää seuraavaan päivään. Lähdimme sen sijaan tallustelemaan kohti Haapamäen keskustaa. Ensimmäinen vastaantulija tavoitettiin melkein kilometrin kävelyn jälkeen. Hän kertoi, että perantaina ja lauantaina joku kuppila on illallakin auki. Totesin, että melko rauhallinen tämä teidän kylä, tyttö myönsi, naurahti ja jatkoi juoksulenkkiään napit korvilla.

Sen iltakävelyn aikana näimme juoksijatytön lisäksi kaksi autoa ja yhden miehen pihalla tutkimassa moottoripyöräänsä. Jostain kaukaa kuului koiran haukuntaa, muutoin Haapamäen keskusta oli kuin ydinlaskeuman jäljiltä: täysin hiljainen. Se tuntui epätodelliselta, koska kello oli vasta vähän yli kahdeksan illalla ja sää oli aurinkoinen.

Jos etsii rauhaa ja hiljaisuutta, Haapamäkeä voi todella suositella hiljaisuuden retriittiin arkipäivinä. Viikonloppuisin on kuulemma enemmän säpinää, kun Höyrypaviljongilla on tanssit. Anita Hirvonen olisi ollut lavalla sillä viikolla, kun me olimme Haapamäellä.

Höyryveturipuistossa on tarjolla majoitus myös junavaunussa hintaan 22 € per henkilö per yö. Siihen hintaan saa aimoannoksen nostalgiaa, mutta ei mukavuuksia, lämmitystä, eikä toistaiseksi myöskään sähköä. Haapamäen Hilttonissa majoittuminen on kalliimpaa, ei sentään ihan yhden ällän Hiltonin tasoa, mutta melkein.

Perjantaiaamuna tutustuimme puiston näyttelyihin. Mielenkiintoisimmat minusta olivat puiston isännän, juoksija Martti Vainion mitali- ja pokaalikokoelma sekä pienoisrautatie.

Höyryveturipuisto on kaikessa kummallisuudessaan ja erikoisuudessaan kokemisen arvoinen paikka. Erityisesti siellä on huomioitu lapset, joille on vallan hirveästi kaikenlaista puuhaa, mm. alueen kiertävä Pikku-Huru ja joka iltapäivä jotain ohjelmaa, mm. ratsastusta ja carting-ajelua. Lampaiden syötäminen näytti meidän kanssa samaan aikaan alueella olleelle pikkupoikakolmikolle mieleisintä puuhaa. Juhlatalo Ukko-Pekassa on kesän aikana myös teatteriesityksiä. Olispa ollut mukava, jos olisimme sellaisena päivänä osuneet paikalle!

Kannattaa varautua siihen, että paikka on aika rispaantunut ja pöheköitynyt, mutta jos ei odota ennakkoon liikoja, niin hyvin siellä pärjää. Mikä parasta, kohtelu on ystävällistä.

Jos aikoo yöpyä Höyryveturipuistossa, kaupassa kannattaa käydä viimeistään Keuruulla - kaiken varalta. 

Pienoisrautatie oli vaikuttava.

!!!

Ensimmäiset päivät pidettiin sadetta Messilässä

Tabbert Baronessemme liikahti tänä vuonna ensimmäisen kerran heinäkuun ekana viikonloppuna, kun Timo matkasi ensin veljensä mökille Hattulaan ja sieltä Alastarolle katsomaan nitrokisoja. Majapaikka Camping Säkylä Kristalliranta oli kuulemma virkistynyt sitten edellisen visiitin,

Varsinainen karavaanarikesämme alkoi tiistaina 7. heinäkuuta, kun pakkasimme kimpsut ja kampsut ja ajelimme Haminasta Messilään. Viime kesänä kiertue päättyi sinne ennen aikojaan eli ajattelimme jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tavoitteena oli matkustaa Lahden keskustaan venekyydillä ja se toteutuikin.

Sadetta piisasi

Löysimme vaunulle mainion paikan rannan tuntumasta. Siitä ei tosin ollut mitään erityisempää iloa, sillä koko visiittimme ajan joko satoi tai meinasi sataa ja oli kylmä. Niissä oloissa ja varsinkin tosi kipeänä paikka huoltorakennuksen kupeessa olisi ollut fiksuin ratkaisu.

Leiriytymisen ohella iltaohjelmaan mahtui vain sapuskat Messiän kuppilassa. En ole ihan varma vastasiko hinta laatua, mutta tulimmepa syöneiksi.

Keskiviikkona lähdimme sitten laivamatkalle eli m/s Suvitähdellä Messilästä keskustaan. Olimme jo luovuttaa, kun kapteeni miehistöineen viimein saapui pitkäksi venähtäneeltä lounaalta. Juhlavasti torvea toitotellen pääsimme matkaan, me ja hollantilainen pariskunta.

Odottelimme Suvitähden miehistöä. 

Olin bongannut Lahden matkailuesitteestä Viikinkiravintola Harald -nimisen ravintolan mainoksen ja koska olen Harald Hirmuisen ja eritoten vaimonsa Helgan harras fani, päätimme mennä sinne syömään. Harald oli kokemisen arvoinen ruokalumiljöö eli suosittelen ehdottomasti ravintolaa ainakin viikingeistä, mutta myös hyvästä ruoasta pitäville. Harmi vaan, että sairastin just silloin kolmipäivästä kesäflunssaani ja makuaisti oli suurimmaksi osaksi tipotiessään. Vaikka pystyin nauttimaan ruoan mausta vain osittain, ymmärsin sen olevan varsin ensiluokkaista.

Lounas

Haraldin salaattipöytä

Lounastamisen jälkeen käytiin pikipäin katselemassa paikallisten putiikkien tarjontaa, ihastelimme Kariniemen kaunista puistoa ja lopulta hakeuduimme takaisin satamaan. Matkalla Messilään Enonsaaren kohdalla alkoi sataa ja sitä sitten jatkui koko loppuilta. 

Tutkiskelimme sadetutkaa ja sääennustuksia ja funtsimme vaihtoehtoisia matkakohteita, mutta koska emme mahtuneet Rastilaan loppuviikoksi, pysyimme aiemmassa suunnitelmassa ja lähdimme torstaiaamuna kohti Keski-Suomea. Sanoisinko, että reissumme tavanomaisin vaihe osui Messilään, joka on ihan ok paikka. Suihku- ja wc-tiloja on alueen kokoon nähden niukasti, mutta mitään ruuhkaa niissä ei tällä käynnillä ollut.