Teneriffalla 2015: Paljon tallattuja kilometrejä, aurinkoa ja mukavia ihmisiä

Vietimme Teneriffalla tänä talvena kaksi viikkoa. Päiväohjelma oli suunnilleen sama joka päivä: aamupalan jälkeen joko rannalle tai kävelemään. Myöhemmin iltapäivällä palasimme hotellille ja kävimme joko altaalla tai vain lueskelimme kämpillä sen hetken, kun parvekkeelle paistoi aurinko. Alkuillasta lähdimme uudelle kävelylenkille, mutta ihan joka ilta ei sentään käyty syömässä. Myös rantapäivinä käveltiin paljon. Kymmenkunta kilometriä per päivä.

Los Cristianosin aallonmurtaja oli saanut väriä. Yhtenä päivänä näimme taiteilijan työssään, sillä projekti ei ole vielä ihan valmis. Vaikea uskoa, mutta nuo maalaukset on tehty spraymaaleilla, näin omin silmin.

Kun tytöt olivat pieniä ja olimme lomailemassa Playa de las Americasissa, yhdellä kävelyretkellä löysimme keskeltä asutusta ränsistyneen ja suljettun papukaijapuiston. Puiston yhteydessä oli ollut yökerho tai vastaava ja rakennuksen katolla asui pari leijonaa. Seuraavina vuosina noita onnettomia takkuturkkeja ei enää näkynyt, mutta edelleenkin häkit olivat tallella. 

Timo saa sähköpostia Etelä-Teneriffan Suomi-kerholta eli on ajan tasalla tapahtumista. Hän oli ilmoittanut meidät tammikuun kuukausilounaalle. Siitä tilaisuudesta kehkeytyikin sitten melkoinen farssi, jonka päätteeksi menimme Kaukisten kanssa syömään ihan toisaalle. 

Timo ja Hannu

Edellisiltana olimme tavanneet Ulla-Maija ja Jussi Mannisen ja ajautuneet heidän seurassaan italialaisen rouvan syntympäiville. Ei ehtinyt kulua minuuttiakaan, kun seurueen pöytää oli jatkettu, kaikkia oli tervehditty ja pussailtu poskille ja tarjottavaa alkoi ilmaantua pöytään katkeamattomana virtana.

Italialaiset ottivat meidät ventovieraat suomalaiset avosylin mukaan juhlaansa, mutta oman maamme kansalaiset tuijottivat herkeämättä ennakkoilmoittautumislistaansa ja muita ruutupapereitaan, eivätkä taipuneet mihinkään huolimatta ravintolan hovimestarin ja tarjoilijan sitkeistä yrityksistä järjestää meille paikat. 

Tapasimme Mannisten italialaiset ystävät vielä toisenkin kerran Kippiksen karaokekisailtana. Epäselväksi jäi, kuka kisan voitti, mutta olipa hauska ilta. Törmäsin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni täydelliseen kielimuuriin, kun meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä. Funtsin, että olen pärjännyt töissä venäläistenkin asiakkaiden kanssa paremmin.

Jonkun kämppä Los Cristianosin rannalla.

Rantapäivä

Biitsin pelaajia riitti Plaua de las Vistasin kentille varhaisesta aamusta alkaen.
En kehdannut mennä kuvaamaan lähempää....

Näkymä Teidelle

Kahden viikon irtiotto arjesta pääosin onnistui. Säässä oli toki jonkin verran toivomisen varaa, mutta vastapainoksi tapasimme mukavia ihmisiä, kotkalaisiakin!

Teneriffalla 2015: San Sebastian -fiesta

Pyhimyspatsas kannettiin kirkolta rantaan ja takaisin.

Teneriffalla Tijoco Bajon kylässä asuvat Ani ja Hannu Kaukinen. Kiitos heidän paikallistuntemuksen pääsimme mukaan San Sebastian -fiestaan Adejeen. Kyse on paikallisesta juhlasta, jonne erityisesti maaseudun väki saapuu eri puolilta saarta. Osa pyhiinvaeltajista on ottanut mukaan hevosensa, aasinsa, muulinsa, vuohensa, lampaansa... Juhla oli kirkollinen, mutta sen ympärillä oli täysi markkinameininki myyntikojuineen. Monilla Teneriffan kylillä, myös Tijoco Bajon, oli omat asukasyhdistysten pyörittämät ruoka- ja juomatelttansa.

Koska en osaa espanjaa, jäivät seremoniat sisällä kirkossa arvoitukseksi, mutta kun se osuus oli valmis, lähtivät hevoset kulkueena  -  ei mitenkään erityisen hallittuna ja järjestäytyneenä  -  kohti rantaa. Seremonioihin kuluu hevosten uittaminen. Hevosten perässä tuli pyhimksen patsas, soittajat mustissa puvuissaan ja lampaat ja vuohet paimenineen.Jälkimmäiset eivät varmaankaan menneet mereen asti. Se jäi näkemättä, koska lähdimme siinä vaiheessa jo palailemaan autolle välttääksemme pahimmat ruuhkat.

Kirkon vieressä oli kenttä, jossa oli kiinteät pilttuut hevosille.

 

90 % ratsastajista oli miehiä ja koko porukasta, toistasataa ratsukkoa, ehkä viidellä oli kypärä päässä. 

 

Valtavasti yleisöä, pääosin paikallisväestöä. Turisteille ei tästä fiestasta taideta juuri kertoa tai ei ainakaan Aurinkomatkojen kansioista löytynyt mitään aiheesta.

Ani ja Hannu

Mukavan fiestaretken päätteeksi poikkesimme syömään kalaherkkuja rantakapakkaan. Ani ja Hannu jatkoivat matkaa kotiinsa vuorille ja me Timon kanssa lähdimme tallaamaan rantaa pitkin kohti Los Cristianosia. Hieno päivä ja aurinkokin tuli kunnolla esiin enemmän tai vähemmän pilvisten päivien jälkeen.

Teneriffalla 2015: Kuin suoraan Matkaoppaista

Päätimme tämän talven aurinkolomasta aika viime hetkillä, koska halusimme varmistella minun terveydentilan ja Timon iskiaksen jälkeisen liikuntakyvyn ennen mitään päätöksiä. Edulllisten lentojen ja majoituksen etsiminen tuollaisella aikataululla on työlästä, joten päätimme ostaa pitkästä aikaa valmismatkan. Vaihtoehtoja ei ollut kovinkaan paljon enää tarjolla, mutta löysin Aurinkomatkoilta maksukykymme puitteissa olevan matjan ja hotellin, Marola Parkin. Koska emme tienneet, tulisiko eteen ongelmia liikkumisten kanssa, hotellin piti olla kohtuullisen lähellä rantaa ja lisäksi sellainen, että parvekkeella voisi viettää tarvittaessa aikaa. Hinta kirpaisi 2 x 100 euron äkkilähtöalennuksesta huolimatta, mutta olimme varmoja, että saamme rahoille täyden vastineen.

Tiesimme hotellin sijainnin entuudestaan. Se oli se sama hotelli, jonka respsta kävin kyselemässä autojen takavarikkoalueen sijaintia, kun edellisvuonna etsimme poliisin kaappaamaa vuokra-autoamme. Sijainti oli siis toivotunlainen ja hotelli yhteisiltä tiloiltaan viihtyisä ja siisti. Huoneen varustelutaso oli kohdillaan ja siivous kiitettävää.

Mutta se meidän huoneen sijainti! Tyrmistys oli aikamoinen, kun avasimme verhot ja parvekkeen oven. Huoneemme oli ensimmäisessä kerroksessa eli näköyhteys roskalaatikoille oli lyhyt. Aika pian selvisi, että ne myös kuuluivat hyvin: kilinää ja kolinaa, kun niihin heiteltiin roskasäkkejä ja joka-aamuiset roskisautojen peruutuspiippaukset klo 6.30. Oli partsilla hyvääkin:aurinko pääsi paistamaan sinne tovin iltapäivällä ja siltä jakkaralta, jolla Timo istuskeli, näki muutakin kuin roskikset ja viereisen hotellin pois silmistä -romppeet.

Olimme sitä mieltä, että meidän kohdalla hinta ja laatu eivät nyt kohdanneet ja harmitus oli melkoinen. Syksy ja alkutalvi olivat olleet monella tavalla raskasta aikaa ja olin odottanut aamukahveja parvekkeella aivan älyttömästi  Aika pian selvisi, että lähinaapurimme sekä yläpuoleltamme että samasta kerroksesta olivat vielä voimakkaammin samaa mieltä. Yksissä tuumin päätimme avautua Aurinkomatkojen oppaalle. Kerroin, ettemme oleta hänen pystyvän mihinkään ihmetekoihin, mutta Aurinkomatkojen firmana pitäisi taistella suomalaisturistien huoneiden puolesta. Tunsin olevani kuin suoraan Matkaoppaat -telkkarisarjasta siinä valittaessani ja samalla olin älyttömän kiitollinen siitä, etteivät tyttäret ole ryhtyneet matkaoppaiksi.

Opas neuvottteli hotellin managerin kanssa sillä lopputuloksella, että jos huoneiden vaihtaminen onnistuu, hotelli veloittaa lakanoiden vaihtamisesta 50 euroa. Se huvitti minua iäkkäämpiä kanssavalittajia suuresti. Herrat Oulusta ja Haaparannalta lupasivat vaihtaa lakanat ihan itse. Minä luovutin.

Myöhemmin selvisi, että koska emme olleet ostaneet hotellista edes aamukahvia, olimme alimman luokan asiakkaita. Tarjolla olisi ollut kaikki välillä ei mitään ja all inclusive. Perheillä toki oli huoneet hyvillä paikoilla, mikä on ihan oikein. Niin meilläkin on aina ollut, kun olemme tyttöjen kanssa matkustaneet. 

Yksi valittajaparikunnista sai huoneeseensa samppanjaullon hotellin managerin tervehdyksellä varustettuna. 

Toinen juttu huoneeseen liittyen oli maksullinen wifi. Mun piti perata työsähköposti vähintään kerran päivässä ja ajattelimme, että se on kivempi hoitaa parvekkeella (!). Siinä kävi sitten niin, että iPad piti pistää kyppäriiin lataamaan sähköpsotit ja muutkin sivut. Välillä nettiyhteys toimi toki kylppärin seinän vieressä keittiön puolella, mutta ei enää ollenkaan kun sängyssä, sohvassa ai parvekkeella. En viitsinyt tästä enää mennä valittamaan.

Aikanaan, kun äiti ja isä matkustelivat viimeisiä reissujaan ei enää niin hyväkuntoisina, olin etukäteen yhteydessä suoraan hotelliin ja esitin toiveen huoneen sijainnista. He saivat aina hotelliltaan loistavan kohtelun. Ehkä teen jatkossa niin omallakin kohdalla, jos vielä valmismatkoja teemme.

Marola Parkin uima-allas oli loistava ja uima-allasalue ylipäätäänkin.

Annoin palautteen Aurinkomatkoille asiakastyytyväisyyskyselyn yhteydessä. Juu, en tehnyt reklamaatiota, vaikka aioin. Meillä kävi hyvin: meidän ei tarvinnut vanheta hotellissa yösydäntä pitempään.