Raumalla, kymmenes matkapäivä

Perjantaipäivä Raumalla on ollut vallan mukava. Sää on ollut tosi tuulinen, en edes arvaile tuulen nopeutta, mutta aurinko on paistanut ja ajoittain on ollut suorastaan lämmin, mm. tuossa läheisellä rantaterassilla, jossa on paraikaa menossa joku perjantaikaraoke.

Hylättiin tällä kertaa julkiset kulkuvälineet  - täältä olisi ollut tarjolla sekä vesibussi että turistijuna  -  ja huristelimme Mersulla Vanhaan Raumaan. Olimme saaneet jo ennakolta vihiä, että Raumalla onnistuu auton parkkeeraaminen ilman lippuautomaatteja tai pysäköintöimittareia kiekoista puhumattakaan ja niinhän se oli. 

Käytyämme ihan ekana kirkossa tepastelimme katuja ristiin, rastiin ja ihailimme vanhaa asujaimistoa plus piipahtelimme joissakin putiikeissa ja kannoimme siten kortemme kekoon paikallisen matkailuelinkeinon hyväksi. Aika usein näissä tilanteissa tulee mieleen oman kotikylän matkailutarjonta ja erityisesti museoiden pidennetyt aukioloajat turistipyydyksinä.

Kappas, yksi harras raumalainen istui kirkossa lukemassa sanaa.

Vanha rouva sai kirkkoseuraa haminalaismiehestä.

"Väritä ja kiinnitä oma lehti puuhun muistoksi käynnistäsi". Ei siinä mitään ikärajoja mainittu.

Ruokapaikaksi valikoitui lopulta Jubupizza torin laidalla. Otettiin kaikki erilaiset pizzat ja onnistuneita valintoja taisivat olla. Torilta mukana lähti pussillinen herneitä, mutta niiden palkojen kanssa olimmekin pulassa.

Yksi iso puute löydettiin: roskiksia oli äärimmäisen niukasti tarjolla  -  uhkailuista huolimatta.

Meidän piti viedä haminalaisterveisiä paikallisen Cittarin suutarille, mutten muistanut koko juttua kuin vasta liian myöhän. Sen sijaan Citymarketin yhteydessä olleesta Intersportista löysin viimein koko reissun ajan etsimäni jalkaan sopivat paljasjalkatossut. Niilläpä on ollut mukava tepastella ympäri Poroholmaa.

Toiveiden täyttymys ;)

Sattui sopivan niminen timanttiputiikki matkan varrelle. Mulla harmaat kutrit taas kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja diagnoosi onkin nyt semmoinen, että mulle kasvaa kiharat, jotka sojottavat just niihin ilmansuuntiin kuin itse haluavat. 

Kello on jo liki kymmenen illalla ja edelleen alueelle valuu uusia ja taas uusia karavaanareita. Staff ajelee ympäriins golfkärryllään etsimässä vapaita paikkoja tulijoille. Aurinko paistaa ja karaoke raikaa. Kiva paikkahan tämä on, mutta meillä alkaa olla jo aika ikävä Rillaa ja Niiloa...

Sataa, sataa ropisee...

Sääennustukset osuivat valitettavan hyvin kohdilleen torstaina: sateen ropina kopin kattoon herätti uuteen lomapäivään. Kamat kasaan, seurueen nuorin jäsen peittoineen jatkamaan unia autoon ja matka jatkui jo ennen kymmentä.

Taivalsimme läpi saderintaman ja saavuimme Raumalle edelleenkin vesisateessa, mutta iloksemme sääennustukset ja sadetutkat pitivät taas kutinsa: jo ennen iltaa taivas repesi ja aurinko tuli esiin. Auringossa tarkeni lisätyissä kesävetimissä, mutta ei varjossa. Järkyttävän kylmää. Nyt illalla vähän jälkeen kymmenen mittari näyttää +15C.

Raumaan tutustuminen jää perjantaipäivän varaan, jos sää vain on suosiollinen. Paikallinen Prisma teki meihin kyllä jo vaikutuksen ja töllistelimme siellä valikoimia kuin pikkukaupunkilaiset turistit konsanaan. Ostoksiakin tuli tehtyä suruttomammin kuin normaalisti, mutta tuleepaan vähän isommat bonukset matkarahastoon.... (kerään rahaa Ameriiikan valloitukseen eli reissuun Henriikan, Garyn, Sophian, Emilyn ja Juhanan luo).

Tämänhetkinen asuinpaikkamme Poroholman lomakeskus on viiden tähden (*****) leirintäalue ja osoitus siitä, ettei noilla tähdillä ole välttämättä aina totuuspohjaa. Tämä alue on taatusti ainakin viiden tähden tasoinen, kerrassaan hieno ja korkeatasoinen alue, jolla staff ajelee golfkärryillä ja lukuisat kukkaistutukset lisäävät viihtyisyyttä. Samana päivänä ei tosissaan voi puhua Vaasan muka neljän tähden alueesta tai tähdettömästä Jyväskylän leirintäalueesta, jonka hintataso oli karuista ja vaatimattomista oloista huolimatta samalla tasolla kuin muuallakin. Poroholma on omalla tavallaan hienoin leirintäalue, jolla olemme koskaan käyneet. Jokunen on kyllä ollut sillä tavalla viihtyisämpi, ettei ole tarttenut funtsia, osaako käyttäytyäkään. Loppujen lopuksi täällä on kumminkin ihan samanalaista tuulitakkikansaa kuin muuallakin.

Ilta-auringossa rantaterassilla