Rantakatua aallonmurtajalta toiselle

Lomaviikkomme loppupuolisko oli niin tuulinen, ettei uimaan ollut asiaa.

Kultahietikko on neljä kilometriä hiekkarantaa, pari sataa hotellia, kasapäin baareja, ravintoloita, monenkirjavia basaareja ja putiikkeja, mutta ei yhtään tavallista bulgarialaista elämää. Jos haluaa yhtään nähdä sitä, on poistuttava aidatulta alueelta. Poistumisteitä on kolme ja niissä tönöttää vanhoilta ajoilta peräisin olevat vartiokopit puomeineen.

Minua harmittaa suunnattomasti, ettei me älytty hakeutua jollekin retkelle maaseudulle. Joitakin retkien myyjiä me nähtiin, mutta niillä mimmeillä ei todellakaan ollut kaupanteko mielessä. Istuivat movituoleissaan odottamassa työajan päättymistä naamalla ilme, että älkää ihmeessä tulko kysymään mitään.

Kultahietikon alue on siis suljettu eli kohtuullisen turvallinen ja valvottu. Siellä täällä - taaskin muovituoleilla  - istuskeli vanhempia herrasmiehiä siviilivaatteissa, mutta radiopuhelimet kädessä. Muutama poliisikin nähtiin, mutta pääasiassa järjestystä valvoi vartiointiliike.

Viikon aikana taisimme kävellä liki kaikki alueen kadut ainakin kertaalleen läpi ja rantabulevardi lukemattomia kertoja aallonmurtajalta toiselle. Saimme kasaan päivittäin noin kymmenen kilometrin kävelyt yleensä kolmessa osassa. Lähdimme aamupalan jälkeen rannalle tai pilvisenä aamuna muuten vain kävelemään. Iltapäivällä uusi lenkki ja illalla kolmas. Välillä kävimme haukkaamassa välipalaa ja iltaisin myös jotain. Syöminen oli todella edullista, mutta muistikuva loistavista makuelämyksistä oli joko ajan kultaama, maku ja vaatimustaso olivat muuttuneet tai sitten me ei vaan onnistuttu kaikissa valinnoissa.

Mielenkiintoista väkeä minigolfradalla.

Postin löytäminen oli koko viikon työläin prosessi. 

Käytännössä yhtä ja samaa rantabulevardia kun sahaa päivätolkulla edestakaisin, se alkaa tympiä. Ei voi mitään. Jos aurinko olisi paistanut joka päivä, ei se tallaaminenkaan olisi ehkä niin kyllästyttänyt. Yöelämään me ei osallistuttu ollenkaan, vaikka se olisi ollut kuulemma tosi vilkasta. Yllätys?

Lapsille oli viihdykkeitä runsaasti eli suosittelisin kohdetta perheille, joissa on pieniä lapsia.

Ostoksiakin teimme tietysti. Hintataso oli edullinen, vaikka oppaat varoittivat sen olevan Varnaa korkeampi. Ostettiin mm. nahkatuotteita  -  nyt harmittaa, etten ostanut hanskojakin. Keramiikkaan päinkään en katsonut, kun edellisillä reissuillakin (liki 30 vuotta sitten) ostetut kupit ja kipot lepäävät pihamökissä pahvilaatikossa.

Ryysyöljytuotteita myytiin monissa ihan pelkästään niihin erikoistuneissa liikkeissä kuin marketeissakin. Tytöille ostettiin hipiän hoitoon tarkoitetut ruususaippuat ja vanhemmalle heistä ryppyyntymisen estävää ruusurasvaa...

Toisessa päässä hiekkarantaa oli nudistiranta. Vilkaistiin vain...

La Balenan terassilla kävimme yksillä ;)

Laivaravintola oli remontissa, mikä oli harmi.. Pieni poni oli tauolla odottelemassa ratsastajia. Ei heinää, ei vettä, mutta hyvin hoidetun näköinen se oli kuten muutkin ponit, joita oli lapsia viihdyttämässä.