Paluu karavaanarielämään

Lentävät Leipäveitset ovat olleet pari vuotta hyllyllä. Kaikenlaista on matkan varrelle mahtunut, iloja ja suruja. Muutamista matkoistamme olisi ollut paljonkin mukavaa kerrottava, mutta ne nyt jäivät kirjoittamatta.

Talven 2015-2016 Timo oli Teneriffalla Puerto de la Cruzissa ja minä olin siellä parin viikon lomalla. Kesälomalla kävimme katsomassa Fuengirolassa, josko sieltä löytyisi eläkepäivien paratiisi. Tämän vuoden tammikuussa lensimme ensimmäisen kerran Thaimaahan, jossa vietimme pari viikkoa Phuketin lähellä Karon Beachilla. Lisäksi olemme veneilleet (vähän) Rommilla ja lopun aikaa vain olla möllöttäneet.

Karavaanarielämää emme kuitenkaan ole vähään aikaan viettäneet, vaunu on ollut myynnissä ja kerran kaupat  liki toteutuivatkin. Kun vaunu kuitenkin jäi edelleen meille, aloimme miettiä kohtuullisen ajomatkan päässä olevaa kausipaikkaa eräänlaiseksi kesämökiksi.

Kävimme heinäkuussa tutustumassa Vaalimaa Campingiin ja ihastuimme heti. Paikka on siisti, kaunis, rauhallinen, avara ja vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa. Kohtelu on ylen ystävällistä ja muut asukkaat mukavia. Ensi keväänä, kun loput VT7 Hamina - Vaalimaa -moottoritiestä avataan, ajoaika lyhenee oleellisesti.

Heinäkuun lopulla Tabbert sitten siirrettiin Virolahdelle, jossa se saa olla syyskuun loppuun. Hinta on kerrassaan kohtuullinen ja sähköstä maksamme mittarin mukaan. Meillä on rantatontti, voisiko paremmin edes olla?

Olemme viettäneet kesämökillämme toistaiseksi kolme minilomaa. Kahdella ensimmäisellä retkellä meillä oli mukana pienen Osku-spanielimme lisäksi Sarin mäyräkoira Chili. Ihan hyvin se sujui, vaikka hiukan hasteellista on mahduttaa energiaa pursuava puolivuotias cockerspanielinpentu ja arvonsa hyvin tunteva aikuinen mäyräkoiraneito pieniin tiloihin. Yöllä koko vaunu heilui, kun parivaljakko valesi edestakaisin.  - Chilillä on joitain erivapauksia, kuten päiväunet sängyssä.

Timo ja Osku olivat kerran yhden yön poikien retkellä ja minä jäin Chilin kanssa kotiin viettämään tyttöjen iltaa.

Elokuun toisella viikolla lomailimme muutaman päivän Vaalimaalla. Sää oli mitä mainioin ja seura pääosin kansainvälistä. Pääsin sanomaan venäjäksi just ne kaksi fraasia, jotka osaan parhaiten: en ymmärrä ja puhun huonosti venäjää. Olisin osannut sanoa myös minä rakastan sinua sekä kukaan ei ymmärrä mitään, mutta ystävällinen pariskunta ei nyt ollut oikea kohde näille. Kolme vuotta venäjää lukiossa ja neljä vuotta töitä transitossa ja tässä on lopputulos: kaikki se vähä mitä olen osannut, on kadonnut päästä. Leiriytyjien joukossa oli myös mm. saksalainen motoristi, puolalainen perhe ja pariskunnat Ranskasta ja Hollannista. En edes harkinnut lähteä kokeilemaan, miten saksankieli sujuu.

Alueella on ns. yleinen sauna, jossa on keksiviikkoisin ja lauantaisin naisten ja miesten vuorot. Sauna on ulkoapäin aika karun näköinen, mutta sisätiloiltaan oikein mukava.
Toinen sauna on varattavissa 15 euron tuntihinnalla ja sen me varasimme käyttöömme nyt tällä kolmannella käyntikerralla. Kyllä kannatti. 

Osku tuntuu tykkäävän paljon enemmän karavaanrielämästä kuin veneilystä. Voisikohan siihen olla syynä lihapullat, joita se käy hakemassa kioskilta?