Teneriffalla 2015: Paljon tallattuja kilometrejä, aurinkoa ja mukavia ihmisiä

Vietimme Teneriffalla tänä talvena kaksi viikkoa. Päiväohjelma oli suunnilleen sama joka päivä: aamupalan jälkeen joko rannalle tai kävelemään. Myöhemmin iltapäivällä palasimme hotellille ja kävimme joko altaalla tai vain lueskelimme kämpillä sen hetken, kun parvekkeelle paistoi aurinko. Alkuillasta lähdimme uudelle kävelylenkille, mutta ihan joka ilta ei sentään käyty syömässä. Myös rantapäivinä käveltiin paljon. Kymmenkunta kilometriä per päivä.

Los Cristianosin aallonmurtaja oli saanut väriä. Yhtenä päivänä näimme taiteilijan työssään, sillä projekti ei ole vielä ihan valmis. Vaikea uskoa, mutta nuo maalaukset on tehty spraymaaleilla, näin omin silmin.

Kun tytöt olivat pieniä ja olimme lomailemassa Playa de las Americasissa, yhdellä kävelyretkellä löysimme keskeltä asutusta ränsistyneen ja suljettun papukaijapuiston. Puiston yhteydessä oli ollut yökerho tai vastaava ja rakennuksen katolla asui pari leijonaa. Seuraavina vuosina noita onnettomia takkuturkkeja ei enää näkynyt, mutta edelleenkin häkit olivat tallella. 

Timo saa sähköpostia Etelä-Teneriffan Suomi-kerholta eli on ajan tasalla tapahtumista. Hän oli ilmoittanut meidät tammikuun kuukausilounaalle. Siitä tilaisuudesta kehkeytyikin sitten melkoinen farssi, jonka päätteeksi menimme Kaukisten kanssa syömään ihan toisaalle. 

Timo ja Hannu

Edellisiltana olimme tavanneet Ulla-Maija ja Jussi Mannisen ja ajautuneet heidän seurassaan italialaisen rouvan syntympäiville. Ei ehtinyt kulua minuuttiakaan, kun seurueen pöytää oli jatkettu, kaikkia oli tervehditty ja pussailtu poskille ja tarjottavaa alkoi ilmaantua pöytään katkeamattomana virtana.

Italialaiset ottivat meidät ventovieraat suomalaiset avosylin mukaan juhlaansa, mutta oman maamme kansalaiset tuijottivat herkeämättä ennakkoilmoittautumislistaansa ja muita ruutupapereitaan, eivätkä taipuneet mihinkään huolimatta ravintolan hovimestarin ja tarjoilijan sitkeistä yrityksistä järjestää meille paikat. 

Tapasimme Mannisten italialaiset ystävät vielä toisenkin kerran Kippiksen karaokekisailtana. Epäselväksi jäi, kuka kisan voitti, mutta olipa hauska ilta. Törmäsin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni täydelliseen kielimuuriin, kun meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä. Funtsin, että olen pärjännyt töissä venäläistenkin asiakkaiden kanssa paremmin.

Jonkun kämppä Los Cristianosin rannalla.

Rantapäivä

Biitsin pelaajia riitti Plaua de las Vistasin kentille varhaisesta aamusta alkaen.
En kehdannut mennä kuvaamaan lähempää....

Näkymä Teidelle

Kahden viikon irtiotto arjesta pääosin onnistui. Säässä oli toki jonkin verran toivomisen varaa, mutta vastapainoksi tapasimme mukavia ihmisiä, kotkalaisiakin!