Katkesi kuin kanan lento

Meillä oli alunperin tarkoitus piipahtaa Jyväskylässä vain sen verran, että käymme tervehtimässä kummitätiäni Salmea. Laajavuoren campingalue ei houkutellut ollenkaan, koska se on aika kallis viihtyisyyteensä nähden. Ei olisi pitänyt ajatella niin...

Matkalla Haapamäeltä Jyväskylään pysähdyimme Petäjävedelle, tutustuimme Kyläsepän piha-alueella järjestettyihin Takomarkkinoihin, joimme kahvit (turisteina valloitimme ilmeisesti paikallisen ukkoporukan vakiopöydän) ja piipahdimme kirpparilla. Minä haalin kirppareilta luettavaa. Olisi mukava, jos esimerkiksi leirintäalueilla voisi kierrätää kirjoja samaan tapaan kuin etelän lomilla monissa hotelleissa. Siis niin, että luetut kirjat jätetään seuraaville ja mukaan otetaan uutta lukemista, eikä rahaa käytetä ollenkaan,

Juotuamme iltapäiväkahvit kummitätini luona päätimme jatkaa matkaa kohti Kuopiota.

 

Vaajakoskella aukeni vielä monta mahdollisuutta.

Emme ehtineet ajaa kuin pari kilometriä kohti Kuopiota, kun Mersu alkoi käyttäytyä omituisesti. Suunnitelmat muuttuivat lennosta: käännymme takaisin ja Mikkelin kautta kotiin. Tuossa vaiheessa vielä funtsimme mahdollisuutta yöpyä jossain matkan varrella, esmerkiksi Kangasniemellä. Päästiin 20 kilometrin päähän bussipysäkille (onneksi).

Siellä metsän keskellä netti ei toiminut, mutta puhelin onneksi toimi ja soitin LähiTapiolan hätäpalveluun. Saamamme palvelu oli ensiluokkaista, eikä meidän tarvinnut vakuutusyhtiön järjestämää hinuria odotellessa muuta tehdä kuin nauttia auringosta ja metsämansikoista.

Saimme LähiTapiolan asiakaspalvelusta loistavaa kohtelua ja sama jatkui, kun Hinaus-Apu Mehtovuoren auto saapui paikalle. Ystävällinen kuljettaja kiikutti vaunun ja meidät ensin Laajavuoreen ja vei sen jälkeen Mersun korjaamolle. 

Laajavuoreen pääsy ei ollut itsestään selvää: alue oli aivan täynnä, emmekä tietenkään olleet tehneet mitään ennakkovarausta. Osaksemme tullut uskomaton ystävällisyys ja auttamisen halu saivat taas jatkoa: vastaanoton nuori nainen järjesti meidät kädenkäänteessä Gasthausin parkkipaikalle sähkötolpan kupeeseen ja lupasi, että seuraavana aamuna vaunu vedetään talon puolesta varsinaiselle leirintäalueelle.

Hätäapumajoitus Jyväskylän Laajavuoressa

Emme olleet käyneet ruokakaupassa ja Gasthaus Laajis oli ehtinyt mennä jo kiinni, joten kävelimme Rantasipi Laajavuoren Salitintti-ravintolaan, jossa illallisbuffetti oli vielä auki. Nälkäisille se sopi ja söimme itsemme palloiksi Onneksi paluumatka oli pelkkää alamäkeä.

Seuraavana aamuna kävimme katsomassa leirintäalueelta mieleisen paikan ja henkilökunta järjesti vaunun siirron.

Olimme Laajavuoressa viimeksi kesällä 2013 SuomiPop-festivaalien aikaan. Silloin huoltotilat olivat todella niukat ja muutoinkin alueesta jäi kolkko maku. Nyt moni asia oli muuttunut: vastaanotto oli ravintolan yhteydessä, palvelu ystävällistä ja polkupyöräfirman tilalla oli keittiö ja kunnolliset wc-tilat.

Hinauspaua löytyi talon puolesta

Alue itsessään oli edelleenkin karu sepelikenttä.

Jyväskylässä päättyi silloin lauantaina D-ikäisten pesisleiri, mikä osaltaan selitti sen, että leirintäalue oli niin täynnä porukkaa. SuomiPop-festivaalit olivat tuoneet myös väkeä alueelle ja se näkyi ja kuului jonkin verran yöaikaan. 

Pesisvanhempien joukossa oli myös tuttuja haminalaisia. He lähtivät jo kotiin päin ja me jäimme viettämään viikonloppua Jyväskylään. 

Virittelimme leirimme mukavaksi ja ehdimme jopa kahteen kertaan istua ulkona auringossa. Muun ajan satoi ja oli kylmä.

Välillä oli näinkin kesäistä (11.7.2015)

Laajavuoresta on hyvä bussiyhteys Jyväskylän keskustaan ja ykkösvyöhykkeellä maksu on kolme euroa per nuppi (vertailun vuoksi: meiltä kotoa Haminan keskustaan on matkaa kaksi kilometriä ja bussitaksa 3,30 €). Käytimme Jyväskylän joukkoliikennettä lauantaina, sunnuntaina ja maanantaiaamuna, kun ajelimme tuolla samaisella kolmen euron lipulla toiselle puolelle kaupunkia kuulemaan Mersun kohtalosta.

Launataina aioimme mennä hengailemaan SuomiPop-festivaalialueen laitamille Lutakkoon, kunhan olimme ensin kävelleet "Kaupparilla" ja käyneet syömässä. Sade sotki suunnitelmat taas kerran. Kävimme syömässä Ravintola Shalimarissa ja hipsimme siitä sateenvarjojen alla bussipysäkille. Loppuilta sujui vaunussa Lehmän vuosi -sarjaa katsellessa. Kävipä siinä yksi miehensä kadottanut festarikävijäkin lämmittelemässä tovin. 

Taidetta: mies lasikopissa. Ihan oli elävä.

Sunnuntaina hyppäsimme taas bussiin ja huristelimme keskustaan. Kävelimme aikamme, pidimme sadetta ja päädyimme pizzalle Rossoon. Loppupäivä kului Lehmän vuoden toisen tuotantokauden parissa.

Isän opinahjo Jyväskylän Lyseo

Olen vasta näillä viime vuosien käynneillä tajunnut, miten paljon äiti ja isä ovat aikanaan puhuneet Jyväskylästä. Se on isän syntymäkaupunki ja äiti muutti sinne , kun joutuivat jättämään Lahdenpohjan Karjalassa. Kaikken isovanhempieni haudat ovat Jyväskylän vanhalla hautausmaalla.

Maanantai oli sitten kohtalon päivä. Meillä oli erilaisia suunnitelmia, miten etenemme, ellemme saa Mersua heti kuntoon. Onneksemme mihinkään niistä ei tarvinnut turvautua, sillä Käyttöauton huolto jatkoi avuliaiden jyväskyläläisten ketjua ottamalla Mersun hetimiten käsittelyyn. Tapettuamme muutaman tunnin aikaa Seppälänkankaan kirppareilla jälleen kerran sadetta väistellen haimme korjatun Mersun pois, ajoimme Laajavuoreen, maksoimme majoituksen, purimme leirin ja lähdimme kohti Haminaa.

Kotia kohti

Ajelimme kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla eli Hartolan Jari-Pekassa joimme kahvit ja söimme possumunkit. Kaksiviikkoiseksi suunniteltu karavaanariloma kutistui kuuden päivän mittaiseksi. Toisaalta eihän me muulloinkaan olla alkuperäsiä suunnitelmia noudatettu. Pikkasen jäi harmittamaan, ettei Joensuuhun päästy. Se on niin kiva kesäkaupunki.