... kirjoittamista. Kävin taas (kateellisena) lukemassa tyttärien blogit, enkä voi ymmärtää mistä he ammentavat kaiken sen tekstin. Puolustaudun sillä, että naputtelen kaikensorttisia tekstejä päivät pitkät töissä ja ehkä enempää ei sanaisesta arkusta ole ammennettavaksi?
Aloitin tänään vitamiinikuurin. Luultavasti vaikutus on henkinen, koska pitkästä aikaa olen selvinnyt ilman päiväunia. Nautitut ABCDE jne. -vitamiinit, Omegat ja muut eivät voi vaikuttaa näin nopeasti. Lumelääke olisi siis riittävä.
Olin tuossa aiemmin illalla ratsastamassa ja se tietysti myös virkisti. Pääsin myös hoitamaan pois päiväjärjestyksestä pakolliset nipotukset. Toivottavasti kukaan ei suuttunut :)
Yritin järjestellä ja järjestelinkin äidin 80-vuotissynttärilounasta ensi sunnuntaiksi. Ravintolasta luvattiin lähettää ruokalista, jotta voimme Marin kanssa tehdä etukäteen päätökset siitä, mitä syödään. Turhaan odotin, ei sitä kuulunut. Mulle jäi vähän semmoinen olo, ettei ravintoloitsija osannut kirjoittaa sähöpostiosoitetta oikein. Olisi pitänyt sanoa, että firman nimen loppuosa kirjoiteteen silleen, että siinä on C, eikä K. Aika usein myös mun sukunimi menee väärin. Onhan se toki vaikea. Mutta jos sitä ruokalistaa ei huomenna kuulu, täytyy käydä itse paikan päällä ja/tai miettiä joku muu vaihtoehto.
Meillä oli eilen erilainen isänpäivä. Sari oli lähdössä illansuussa Ruotsiin ja aikaa säästääkseen kutsui meidät lounaalle Porvooseen. Meillä oli tosi mukava päivä. Olimme hiukan myöhässä, kun menomatka ajetttiin nostalgiareittuiä eli vanhaa tietä Loviisa - Porvoo -väli. Päästiin siis suoraan ruokapöytään. Alkupalaksi oli kylmää tomaattikeittoa (en osaa kirjoittaa sitä nimeä!) ja lämpimiä, itse leivottuja sämpylöitä. Seuraavaksi merenherkkusalaattia ja Katrille oli toinen merenherkuton salaatti. Pääruokana Spagetti Bolognese ja jälkkäriksi raparperipiirakkaa, jäätelöä ja kahvia. En muista, milloin olen syönyt noin täydellisen ateruia. Itse en ikinä pysty tuollaiseen suoritukseen. Ilmeisesti tyttäret ovat perineet huushollerskakykynsä isänsä puoleisesta suvusta, koska Katrikin on aikamoinen kokki nykyisin. - Kiitos Sarille ja Lari-Pekalle <3
Söimme siis itsemme palloiksi, mutta uskalsimme silti kaikki kolme (Timo, Katri ja minä) mennä samalla hissillä alas, eikä se edes mennyt lattian läpi.
Seuraavaksi menimme jatkamaan juhlintaa Lepikönkadulle. Onneksi äiti ymmärsi, ettei meihin uppoa enää mikään tarjoilu!
Isänpäivän lopuksi kävin vielä ratsastamassa ja Hiia oli nupumpi kuin mikään.
Hieno päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti